Naishualia

Kattokaa ny kun on pikkusella ruunalla ihan otta harmaantunnu naisten takia. Mää muutun kohta ihan kimoks vai mikskä simoks jos tätä rataa jatkuu.

No kaikki alko siitä kun olumppialaiset loppu. Mää surhvasin ja surhvasin netissä tällä mun puhelimella, kun yritin ettiä jotain miälenkiintosta seurattavaa. Sitte ihan vahingossa törmäsin Ameriikan residenttikilpaan. Siinähän ikään kun kaks ravihevosta ottaa toisistaan mittaa. Se Hilleri on niin kun suamentamma, pirun nopee ja äksy. Ja se Rumppi… No se on selkeesti ihan liian myöhää ruunattu. Kauheet uhot ja pullistelut jääny, mutta kukaan sitä enää vakavasti ota. Se tulee saamaan vaan pölyt silmillensä, kun tamma alottaa loppukirin ja kiihyttää viimmiseen kaarteeseen.

Sitä mää oonki miettiny, että miten monet naiset on niin pelottavia nykyään. On niillä sitte kaks tai neljä jalkaa, niin kovia ne on komentaa. Nää kaksjalkaset viälä naamioi katalat aikeensa mukamas toisen parhaaksi. Niin kun nyt vaikka liikuntaki. Ne sanoo, että se tekee minun lihaksille hyvää. Mutta ihan niin kun mää en itte osais liikkua. Liikun tässä tarhassaki oikeen sujuvasti heinälaarin lairalta toiselle ja hien saa karvaan auringossaki seisoskelemalla. Tässä mitään jumppatunteja tarvita.

No entäs meirän oma perhe sitte. Toi hirmusisko on niin vallan pelottava ilmestys, että pikkusen ruunan on parasta vaan tehrä mitä käsketään. Joskus kun se seisoo sen omassa torkkunurkassa minuun menee piäni piru ja meinaan haukata sitä pyllystä. Määhän voisin syyttää siitä naapuritarhan jannuja hähä.

Tälle meirän hoitolikalle mää oon yrittänny opettaa tärkeitä taitoja. Se osaa jo hörhöttää ruakakupille ja pomppia silleen että kintut viuhuu, joten eiköhän se tuu elämässä pärjäämään. Oon mää yrittänny myös sanoo, ettei joka asiassa ottais hirmusta oppia. Valitettavasti minun neuvot taitaa kaikua kuuroille korville, sillä välillä sekin harjoottelee viattoman ruunan komentamista ja irvistää niin etten mää enää tiiä missä uskaltaisin heinää pureskella.

Mutta ette usko mitä minun edellisen turinan jälkeen kävi. Huhuilin siinnä naisia saareen, kun täällä on ollu valiojoukko miähenkönsikkäitä lähestulkoon vailla naisseuraa. No tännehän saapu uus nainen! Ja se vasta ihana tamma onki. Se on semmonen pyöreäpyllynen ja vahvajalkanen, oikee rotunainen. Silmät sil on suuret ja lempeet, ja tukka pitkä ja tuulessa liahuva. Mää oon ollu ihan rakastunnu ja käyskennelly esittelemässä minun atleettista vartaloa. Vaan kyllä tuli muihinki poikiin vipinää. Ne on yrittänny voittaa sen syräntä kuka mitenki. Yks antaa sille etuoikeuen heiniin, toinen kantaa niityltä kukkasia ja kolmas näyttelee… no en sano mitä.

Se minua tässä niin kovasti hualettaaki, että miten mää sen ihanan naisen huamion oikeen herättäisin. Kukaan jannuista ei oo vielä tullu toista mieleisemmäks, niin mulla taitaa olla hyviä mahkuja. Hyviä mahkuja muhkuun, etten sanois!

T. Väinö

wimg_5173b

Jaahas, söisköhän taas vai lähtisköhän naisiin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s