Kaikkea kummaa…

Kyllä on kuulkaa tälle hummalle tapahtunnu kaikkea kummaa viimme aikoina.

Yhtenä päivänä kun mää tulin ihan viattomana talliin niin siellä olikin vaanimassa vieras täti. Se laittoi jonkun härvelin minun päähän niin että leuat loksahti apposen ammolleen. Sitten se tyänsi kätensä minun suuhun ja alko raapia minun hampaita hirveellä vempeleellä, varmaan jollain omalla jalkaraapallansa. Se oli kamalaa ja mää yritin sanoo että minun suulle mitään tarvi tehä. Mää hoiran hampaita ihan itte, kaivelen oljella hampaanvälit ja käytän suuvetenä hirmun pissaa. Henkikin tuoksuu kukkasilta, haista vaikka!

No toisen kerran kun äitee haki minut talliin, se anto monta porkkanaa ja halas minua kovasti ja yhtäkkkiä se tuikkas minun suuhun matolääkkeen. Olipa reilu temppu! Mää ihan nöksähin enkä puhunu enää mitään kelleen mitään vaikka yrittivät leperrellä ja herkuilla lahjoa. Sitten pääsin takasin omaan tarhaan ja siellä mää juoksin niin että kaikki sualihämähäkit ja pyllyetanat ja vattaliarot varmasti kuolis ja minun ei tarvis enää ikinä ottaa matolääkettä. Heippakarkkiakaan en uskaltannu tulla hakee, kun jos sekin olis ollu joku kauhee ansa minun päänmenoksi.

Sitten eräänä päivänä tapahtuikin vasta kummia. Mää ihan hyväuskosena saavuin taas omaan koppiin ja aattelin että nyt on varmaan erityistä hemmottelua tarjolla papparaiselle kun niin oli porkkanoita kupissa oottamassa ja kovasti siliteltiin. Kattia kanssa! Minun selkään laitettiinkin satula. Ja mää kun näytän se selässä ihan karusellihevolta enkä miltään oikealta ruunalta, aika nöyryyttävää. No mää aluksi olin ihan nätisti, kiltti poika kun olen, mutta sitten tajusin mitä minulta orotetaan. Minun olis pitänyt kävellä pihan poikki ihminen selässä ja lähteä mettään. Enhän mää minun heinälaarin ja ruakakupin ja hirmusiskon luata niin kauas mitenkään voi lähtee. Mää olin ihan kauhuissani ja sitten minuun iski vaihelaatikko-ongelma kun pakki hirtti kiinni. Mää peruutin niin että pyllylleni meinasin mennä. Lopulta minua säälittiin ja sain jäähä kotio. Kun on pikkunen ruuna lusikalla saanut, niin eihän sitä voi kauhalla vaatia.

Entäs kesälomalla sitten, eikös niiden pitäis olla semmosia rentoja ja lepposia jo tässä iässä? Olis kaikkee hyvää ruakaa ja herkkuja ja hiarottais väsyneitä kinttuja ja selkää ja leperreltäis kovasti. No minut talutettiinkin hirmun ja pikkkuneidin kanssa mäen yli vieraalle niitylle ja mää menin ihan ymmälleni. Tytöt on aika ihmeellisiä kun ne oli heti kun kotonansa siellä mutta mää menin ihan villiksi ja ainakin kuus tuntia vilistin häntä tötteröllä niityn päästä päähän tarkistamassa missä on tytöt ja missä on portti ja missä on tytöt nyt ja missä se portti olikaan. Äitee vahtas minun touhuja ikkunasta pimeeseen asti ja välillä kävi kurkkaamassa keskellä yötäkin että vieläkö mää siellä touhotan. Mihinkään en kuitenkaan karkuun ollu lähössä kun enhän mää minun pikkusen perheen luota pois voi mennä. No seuraavana päivänä mää olin jo rauhottunnu, ainakin melkein, ja oli minulla sitten ihan kivaakin siellä. Mää löysin piehtarointipaikan tuhkakasasta ja otin päivystyspaikan mettän reunasta. Siitä oli hyvä tarkkailla jos joku mettänelukka meitä olis alkanu vaania. Silloin olisin juossu karkuun ja hälyttäny hirmun apuun.

Pari viikkoo sitten meno vasta villiksi yltyikin kun meidät hirmun kanssa laitettiin samaan porukkaan naapurin jannujen kanssa. Mää taas vipelsin häntä sojossa ja välillä menin siskon luo turvaan ja sitten taas läksin jahtaamaan poikia. No sitten yhtäkkiä aita olikin kumossa ja pojat otti hatkat naapurimökille, sisko niitten perässä. Minulle tuli vallan kamala hätä kun jäin yksin. Mää yritin huutaa että siskosaurus tuu takasin, mutta se mitään kuullu kun oli mennyt riiaamaan suamenorhia. Olisin menny hakeen sen kotio mutta pelottava aitanyäri sihisi maassa kun kärmes. Se oli ainakin kakstoistametrinen alpiinopooa mikä yritti niällä pikkusen ruunan. No sitten tallitätit tuli onneksi hätiin ja ne oli kanssa vissiin kovin innoissaan kun ne juoksenteli ja pomppi pitkin poikin kauraämpäreitten kanssa ja huito luutalla. Karkulaiset saapu lopulta takasin ja mää olin kovin onnellinen.

Hetken aikaa me vedettiin henkee omissa tarhoissamme kunnes tallitätit päätti yrittää yhistää meirät uudelleen. Taas mää mennä touhotin häntä tötteröllä pitkin maita ja mantuja kun olin niin innoissani ja ihmeissäni. Mutta tällä kertaa kukaan ei lähtenykkää riiuureissulle tai mökkeilemään niin mepä saatiin jäähä porukkaan poikien kanssa. Nyt minulla onki kaks uutta ystävää ja se on kivaa se!

T. Väinö

dsc_1904w

PeeÄs.
Kohta kun joulu tulee niin älä unoha ravipapan terveysvinkkejä. Näillä ohjeilla selviää pyhistäkin hyvässä kunnossa!

  1. Syä aina ku mahollista. Säännöllinen ateriointi pitää vattan kunnossa. Eikä pikkunen pallovatta mitään haittaa.
  2. Nautiskele toteja. Jos vesi ei maistu, terästä se.
  3. Vietä aikaa kaverien kanssa. Hirmua kuumotan välillä karsinan suojista, että pysyy sekin virkeenä. 
  4. Liikuntaa ja lepoo sopivassa suhteessa. Välillä tekee ropalle hyvää pöristellä menemään niin että lumi pöllyää ja sora lentää. Mutta yhtä tärkiää on riittävä huilaaminen, että paikat palautuu.
  5. Rento pylly on hyvä pylly. Minulle sano kerran hiaroja, että hän ei muista milloin on viimeksi hoitanut asiakasta millä on näin pehmeä pylly. Pehmeys on rentouen merkki. Sisko otti kanssa jotaki hoitoa ja se oli kamalan tyytyväinen kun sille sanottiin, että hyllyvä pylly on hyvä pylly. Muista siis tää: tavoite elämässä ei oo piukka peppu, vaan pehmeä hyllyvä pylly!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s