Tolkuttomia tarjouksia – älä missaa tilaisuuttasi!

Nyt on tarjolla kaikkea jännittävää. Toimi nopeasti!

MYYDÄÄN

Kiss… ei kun kotitonttu. Onko kotisi kiiltävän puhdas ja vailla romukasoja? Voi kuinka ikävää! Ei hätää, aito kotitonttu piristää arkea. Tämän tonden erikoistaitoihin kuuluu mm. vaatteiden vetäminen kaapeista lattialle, nenänjälkien tekeminen ikkunalaseihin, vessapaperirullien silppuaminen sekä risujen kantaminen sisälle. Ei ole tylsä kaveri.

Pölynimuri. Sen automaattisesti säätyvä varsi takaa yllätyksellisen imurointikokemuksen ja maksimoi hyötyliikunnan: et koskaan voi tietää pysyykö se täydessä mitassaan vai painuuko kasaan. Pitkille ihmisille bonuksena selkää vahvistava kyyryasento! Myydään edullisesti kotitontun ostajalle.

Kännykkä. Haisee vain vähän hevosenkakalle.

Aina väärä olotila. Kun flunssainen olo vihdoin taittuu ja pääsen tallille muutenkin kaikissa ruumiin ja sielun voimissa (Nyt lapset tehdään jumppa!), raahaan perässäni kahdeksansataakiloista yrmynaamaa. Jos kiipeän selkään, hän suo minulle noin vartin ratsastuksen ja vie minut sitten takaisin lähtöpaikkaan (Nyt voisit tulla alas, kiitos). Jälleen tahkoamme kiemuroita ja jälleen huomaan päätyväni kuin magneetin vetämänä selkäänkiipeämistynnyrin viereen. Arvostan kyllä elettä! Huomattavasti kohteliaampaa, kuin alas viskaaminen. Aika korkeakin kun on. Kohtelias on musta höppänäkin: hän ehkäisee juoksutusaikeet seisomalla sylissä. Olen ilmeisesti totaalisen epäuskottava piiskan kanssa: vaikka huutaisin ja huitoisin, hän ei siitä hievahda. Vastalahjaksi äkseeraamisesta saan käsien nuolemisen.

Ja se toinen vaihtoehto: kun olo on nuutunut, voimaton ja kaikin tavoin toistaitoinen, tallilla kiipeää seinille kaksi energiapakkausta. Vetoavien katseiden esittely alkaa autoa parkkeeratessa (Jeeee mutsi tuli! Mä olen tässä! Anna karkki! Mulle!) ja jatkuu vielä, kun peruutan auton pois pihasta (Älä meeeee! Huomiota! Mulle!).

Tämä vuodenaika. No words needed.

OSTETAAN

Vaatteita, jotka eivät kutistu pesussa.

10 cm. Jalkoihin. Vanhemmiten selkärangan pitäisi painua kasaan, mutta minä kun katson peiliin, sieltä näkyy aina vaan lyhentyvät jalat.

Uusi tai erittäin vähän käytetty pää. Tämä alkaa olla loman tarpeessa.

Plop – blogi on julkinen

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – se ei kyllä päde tähän blogiin.

Olen miettinyt ainakin kaksi vuotta blogin kirjoittamista ja jotain joskus jo julkaissutkin, mutta ne yritelmät saavat hautautua bittiavaruuteen.

Viime syksynä aloin pelata WordPressin kanssa. Käytin varmaankin 50 tuntia aikaa maksuttomien pohjien testaamiseen ja widgettien kanssa temppuilemiseen. Löysin aina välillä mielestäni jo itseni näköisen ratkaisun, mutta kyllästyin siihen seuraavana päivänä. Nyt on ensimmäinen virstanpylväs saavutettu: en ole kyllästynyt.

Seuraava haaste oli ja on yhä sisältö.

Olen piirtänyt kaavioita ja kirjoittanut listoja eri vaihtoehdoista: kuinka ammatillisesti haluan kirjoittaa vs. lifestyle, osaanko oikeasti mitään jotta edes kehtaan kutsua sitä ammatilliseksi tekstiksi vs. ketä kiinnostaa arjen höpinät.

Entä valokuvat: olisi kiva, jos voisin jotenkin hyödyntää ehkä noin miljoonaa napsimaani maisema- ja miljöövalokuvaa. Voisiko tästä kokonaisuudesta edes syntyä mitään linjaksi kutsuttavaa.

Jos kirjoitan yhden postauksen mediaviestinnästä ja seuraava postaus kertoo kuinka sain hevosen opetettua potkaisemaan tynnyrin kumoon, niin ketähän se sillisalaatti kiinnostaa. Pyhä sylvi sentään, pitäisiköhän jo luovuttaa.

Vaan plop – blogi on nyt julkinen. Paluuta ei ole.

Kokonaisuudesta tulee mitä tulee ja kirjoitan mitä mielessä pyörii, joskus viestinnän kiemuroista ja joskus lipsunen hevosen talvikarvan pituuteenkin.

Lisätietoa minusta löytyy ylälinkistä Koko nainen.
Kiitos käynnistäsi! Toivottavasti tavataan jatkossakin!