Sehän on vain eläin

Pohdiskelin jokin aika sitten hevosen asemaa (Milloin hevonen muuttuu hyödykkeeksi). Missä kulkee hyödykkeen raja ja milloin alamme asettaa eläimeen liian suuria odotuksia? Onko oma hevoseni syntynyt tähän maailmaan vain hyödyttääkseen ja miellyttääkseen ihmistä? Onko luontokappaleen olemassaolon merkitys ylipäätään auttaa ihmistä toteuttamaan haaveitaan tai pärjäämään paremmin vaikkapa kilpailuissa tai taloudellisesti? Entä milloin tuotantotalous muuttuu tehotuotannoksi? Yhteinen maailmamme on rakentunut niin, että ihminen vie ja eläin vikisee. Omistaja päättää mihin eläintään käyttää ja miten sitä kohtelee.

Astetta vakavammalle tasolle pohdinnoissa on voinut siirtyä tällä viikolla kotipaikkakunnalla esiin tulleen törkeän eläinsuojelurikoksen myötä. Paikallisella kuuluisalla lammastilalla asiat eivät ole olleetkaan kunnossa, vaan päinvastoin, nyt julkisiksi tulleiden tietojen mukaan lainvastaisia rikkomuksia on tapahtunut jo seitsemän vuoden ajan. Lampaiden kasvatuksen lisäksi tilalla on harjoitettu majoitus- ja ravitsemistoimintaa sekä suoramyyntiä. Tänä vuonna tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että mätäneviä eläinten raatoja on haudattu myös tilan pihapiiriin ja varastoitu avoimissa tynnyreissä siten, että haitalliset bakteerit ovat voineet levitä ympäristöön. Kukaan ei ole uskaltanut edes arvioida kuinka paljon kuolleita lampaita on tilalle piilotettu. Ja mikä ehkä oudointa: sen jälkeen kun viranomaiset olivat huolehtineet loppujen eläinten lopettamisesta ja teurastamisesta, tilalle on ilmaantunut uusia karitsoja, sillä eläintenpitokielto ei ole vielä voimassa. Syyttäjän kautta kulkeva prosessi on niin hidas.

Tämän enempää en tämän tilan tapahtumia halua referoida. Kammottavuuksista voi lukea lisää vaikkapa näistä jutuista:

HS 14.9.2015 Lohjalaisella lammastilalla epäillään poikkeuksellisen törkeää eläinsuojelurikosta

HS 15.9.2015 Eläimet söivät muovia eläinsuojelu­rikoksesta epäillyllä tilalla – lampaiden pito tilalla jatkuu yhä

No mitä viranomaiset voivat tehdä?

Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Minna Ruotsalo sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että hallinnollisten määräysten antamisen sijaan eläinsuojeluviranomaisten pitäisi puuttua rohkeammin laiminlyönteihin ja ryhtyä kiireellisiin toimiin eläinten kärsimysten lopettamiseksi. Kiireellisiä toimia voivat olla tilanteesta riippuen hoidon tai hoitajan hankkiminen eläimelle muualta kuin tilalta, rehun hankkiminen sekä viime kädessä eläinten myynti tai lopettaminen.

Ruotsalon mukaan eläinten hoidon laiminlyönnin taustalla ovat usein omistajan omaan jaksamiseen liittyvät henkilökohtaiset syyt, kuten alkoholismi tai mielenterveysongelmat, mutta joskus myös suoranainen välinpitämättömyys. Lohjan lammastilan tapauksessa poliisi epäilee teon motiiviksi taloudellisen hyödyn tavoittelua.

Systeemi toimii siten, että kun korjataan lieviä eläinsuojelullisia epäkohtia, tarkastuksen suorittaja (kunnan virkaeläinlääkäri, terveystarkastaja tai poliisi) antaa eläimen omistajalle ohjeita ja neuvoja. Omistaja voidaan määrätä korjaamaan eläinten olosuhteet annetussa määräajassa tai määrätyt toimet voidaan teettää laiminlyöjän kustannuksella. Vakavissa tapauksissa päädytään eläimen kiireelliseen haltuunottoon, myyntiin tai lopettamiseen.

Törkeä eläinsuojelurikos, eläinsuojelurikos ja lievä eläinsuojelurikos ovat rikoslain alaisia tekoja. Jos henkilö tuomitaan eläinsuojelurikoksesta, voidaan hänet samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa omistaa, pitää tai hoitaa eläimiä. Eläintenpitokielto voi olla joko määräaikainen tai pysyvä.

Vielä hieman tilastoja (lähteenä edelleen sama HS:n juttu, boldaukset allekirjoittaneen):

  • Viranomaiset tekevät tuotantotiloille sekä otantatarkastuksia että epäilyyn perustuvia tarkastuksia. Viime vuoden otantatarkastuksissa laiminlyöntejä havaittiin 22 prosentissa tuotantoeläintiloilla. Vuonna 2013 laiminlyöntejä oli 29,5 prosentilla tiloista.
  • Epäily eläinsuojelusäännösten vastaisesta eläintenpidosta johti viime vuonna yli 5 000 tarkastuskäyntiin. Tarkastuksia on tehostettu huomattavasti, sillä niitä tehdään jopa 3 000 enemmän kuin vuonna 2011.
  • Noin puolet tarkastuksista johti viranomaistoimiin. Kolmannekselle annettiin määräys korjata havaitut puutteet määräajassa tai kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Vakavia laiminlyöntejä havaittiin yhdeksällä prosentilla tarkastuskäynneistä.
  • Eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä on annettu viimeisen viiden vuoden aikana 32–38 prosentissa tarkastetuista kohteista. Kiireellisiin toimiin on ryhdytty 6–9 prosentissa tapauksista.
  • Tuotantoeläinten osalta eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä annetaan lähes puolella epäilytarkastuksista. Kiireellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty vain harvoin, viime vuonna 3 prosentissa tarkastuksista.

Myös eläinsuojelu on päässyt maamme hallituksen leikkauslistalle, mutta toivottavasti näistä korjaavista toimenpiteistä ei tingitä. Jäänee nähtäväksi miten lainsäädäntö ja järjestelmä muuttuvat parhaillaan valmisteilla olevan uuden eläinsuojelulain myötä, ja voidaanko rikkomuksiin puuttua jatkossa nopeammin ja tehokkaammin.

Siis hevonen tai lammas, sehän on vain eläin. Ja niin paljon muutakin.