Kriiseilyä…

Länsimainen ihminen on kokenut viime päivinä erityisen pahaa ahdinkoa. Kaikki alkoi tiistaina, kun sosiaalisen median ns. virallinen profiilikuva – siis se lärvä, joka pällistelee Twitterissä ja LinkedInissä – alkoi todella nyppiä. Ihan sarvet meinasi kasvaa päähän, jos jomman kumman somettimen joutui avaamaan. Hyi kamala sentään.

Koska monet vitsaukset ovat leviävää sorttia, niin kävi nytkin. Seuraavaksi alkoi tökkiä blogin Twitter-tiliin laitettu tunnuskuva.

Alkoi tolkuton vääntö ja kääntö. Työn uuvuttamilla silmilläkin oli ihan pakko yrittää saada asia kuntoon.

Henkilökohtaiset kuvat osoittautuivat melkoiseksi haasteeksi. Pienen inventaarion jälkeen tulin siihen tulokseen, että kaikissa kuvissa, joita edes jotenkin jaksaa katsella, on oman pään lisäksi hevosen pää. No ei kun photoshoppaamaan, saahan pään leikattua irti… vaan ei auttanut. Onnistumisen edellytyksiä tehtävässä ei ollut senkään vuoksi, että yleensä tallilla otetuissa valokuvissa on myös melkoinen ”tallikampaus”. Hiukset ovat joko liiskaantuneet vänkkärälle päätä vasten tai pörröttävät hahtuvina pystyssä.

Lopulta, tuhansien heppakuvien syövereistä, löytyi  se oikea. Siinä ollaankin koreita molemmat: tallille on menty suoraan kampaajalta ja Väinö(-parka) on saanut kukkia päähänsä.

me3mvkw

Oi kun ollaan somia… Miten itsensä katsominen valokuvista tai videolta onkin niin vaikeaa. Sitä on paljon mieluummin kameran takana, kuin kuvattavana.

On muuten älykäs ilme kesämiehellä.

Kun henkilökohtainen ahdinko oli saatu miten kuten selätettyä, alkoi blogin tunnuskuvan veivaaminen. Usean yrityksen ja erehdyksen jälkeen annoin mieliteolle periksi ja nappasin kuvaksi Vilman hienosta kuvasarjasta lumessa tarpovan Väinön. Tästä on tullut yksi ihan lempikuvista, kun papparainen siinä kovin tormakkaana askeltaa.

Näillä mennään – ainakin seuraavaan identiteettikriisiin asti.

Loppuviikkoa kohden ihmisparan tilanne sen kuin huononi. Ei mitään jaksaisi tehdä, ei kerta kaikkiaan mitään. Pyöriköön villakoirat lattioilla. Lojukoon tiskit tiskaamatta. Maatkoon pyykit viikkaamatta. Pöllöilköön pollet pellolla.

Vihdoin mysteeri alkoi selvitä, kun puolivillaisen, enimmäkseen kahvilla istuskelua ja juoruamista sisältäneen tallikäynnin jälkeen peruutuspeilistä katsoi vitivalkoinen naama. No ilmanko palelee, väsyttää, vituttaa ja koskee. Flunssahan tässä on tulossa.

Ääääääätttshihhhh!

kieli