Aito hevoskuiskaaja

”I can’t change the world
baby that’s for sure.
But if you let me girl
I can change yours.
I bet I can change yours.”

Minulle on kehittynyt mitä pahimman luokan korvamato Brad Paisleyn kauniista balladista I can’t change the world. Jos uskallat, voit kuunnella sen tästä.

Ajatuksiani nakertaa lause ”I can’t change the world” – miten niin en voi. Totta kai voin. Jokainen voi.

* * *

Juuri näillä näppäimillä Yle Areenasta poistuu viime syksynä tv:ssä esitetty, useita palkintoja voittanut dokumentti Herkkä Hevosmies. Lähes puolitoistatuntinen elokuva kertoo hevostenkouluttaja Buck Brannamanin tarinan.

Buck Brannaman tunnetaan hellistä koulutusmetodeistaan ja hän on toiminut sekä alkuperäisenä innoittajana että konsulttina Hevoskuiskaaja-elokuvassa. Mitään helppoa elämää Buck ei ole kuitenkaan elänyt.

Perheen äiti kuoli lasten ollessa pieniä ja alkoholisoitunut, väkivaltainen isä hakkasi Buckia ja hänen veljeään. Kerran Buck päätti, että tänä yönä häntä ei piestä. Hän pakeni ulos – miettimättä asiaa ihan loppuun asti. Oli talvi, eikä hänellä ollut riittävästi vaatteita. Takaisin sisään ei voinut enää mennä, koska hakkaaminen olisi ollut kahta pahempaa. Hän kömpi nukkumaan koiran viereen, kopin virkaa tekevään tynnyriin, ja säästyi näin kuoliaaksi jäätymiseltä.

Käänne parempaan tapahtui, kun eräs ulkopuolinen henkilö näki poikien selät; ne olivat ruoskaniskujen arpeuttamat. Pojille etsittiin nopeasti sijaisperhe, joka onneksi osoittautui kaikin tavoin sopivaksi. Siellä hän oppi, että pelottelun ja pakottamisen sijaan hyvä opettaja tukeutuu suvaitsevaisuuteen ja luottamukseen.

L1010189

Hevostenkoulutusuran alku ei ollut helppo, sillä Buck oli niin ujo, ettei voinut katsoa ihmisiä edes silmiin. Koska koulutusnäytösten pitäminen isommalle ihmisjoukolle osoittautui hankalaksi, hän alkoi kouluttaa pienempiä ryhmiä kursseilla. Nyt hän kiertää ympäri Pohjois-Amerikkaa vuosittain kymmenien viikkojen ajan ja pitää koulutusklinikoita apua tarvitseville hevosille ja niiden omistajille.

Dokumentissa Buck sanoo ymmärtävänsä pelokasta hevosta, sillä hän tietää itse mitä kuolemanpelko on. Stressaantuneiden hevosten kasvattaminen on hänen mielestään samanlaista kuin lasten kasvattaminen. Hevoselle ei myöskään voi aina olla sen kaveri, pitää olla sen vanhempi.

L1030279

Jos et ehdi enää katsoa dokkaria Areenasta, katso vaikkapa sen kotisivuilla buckthefilm.com (heti etusivulla) oleva traileri. Silläkin pääsee tunnelmaan.

* * *

Ps. Lisää Brad Paisleyn musiikkia voi kuunnella tästä. Ja katsominenkin on aika mukavaa.

brad

Milloin hevonen muuttuu hyödykkeeksi?

Netissä keskustelua ja kirpeääkin kommentointia on herättänyt Pornaisissa pari päivää sitten videoitu valmennussessio, jossa hevoselle opetetaan kovakouraisesti piaffia. Jos et ole vielä nähnyt videota, sen voi katsoa tästä.

Valmennustilaisuuden järjestänyt Master Dressage Oy ilmoittaa Facebook-sivullaan: ”Pahoittelemme sitä, että valmennusmenetelmä ei ollut kaikkien ratsukoiden kohdalla hevosen ikään ja koulutusasteeseen soveltuva, mikä johti ylilyönteihin ja tuomittavien keinojen käyttöön valmentajan taholta.”

Suomen Ratsastajainliitto on niin ikään tiedottanut ryhtyvänsä selvittämään tapausta ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Ratsastajainliitto korostaa nettisivuillaan, että hevosen hyvinvointi on liiton perusarvo ja kaiken toiminnan tulee tapahtua siihen perustuen.

Tunne hevonen -blogissa hevostenkouluttaja ja ratsastuksenopettaja Minna Lindström ottaa kohuvideoon vahvasti kantaa. ”Valmentajakoulutuksessa kerrotaan kyllä, miten tärkeä on oikea istunta ja valmennussuunnitelma ja kilpailusääntöjen ulkoa opettelu. Kerrotaan urheilijan psyykkisestä valmennuksesta ja hevosen kunnon rakentamisesta, kilpailukäyttäytymiseen. MUTTA, missään vaiheessa ei puhuta siitä, miten hevonen oppii. Se taitaa olla liian vaikeaa omaksua ja ymmärtää, että hevonen on ajatteleva, tunteva eläin, joka selkeästi oppii nopeammin kuin ihminen”, hän kirjoittaa.

Oman, sangen köykäisen hevosharrastuskokemuksen perusteellakin allekirjoitan täysin Minna Lindströmin näkemyksen hevosen oppimiskyvystä. Me keholtamme kömpelöt ja sanallista viestintää painottavat kaksijalkaiset jäämme kauas jälkeen aistien tehokkaasen käyttöön virittäytyneistä luontokappaleista. Tapa, jolla hevonen tulkitsee ihmisen itsensä tiedostamattomiakin viestejä, on suorastaan aavemainen. Entä se hevosen luoma ”no viimeinkin tajusit, idiootti” -katse, kun ihminen vihdoin oivaltaa, että oudosti käyttäytyvällä hevosella on jokin asia kerrottavanaan.

Yhteinen maailmamme on kuitenkin rakentunut niin, että ihminen vie ja hevonen vikisee. Hevosen omistaja päättää mihin eläintään käyttää, miten sitä kohtelee ja miten kouluttaa.

Koska en itse ole lainkaan tavoitteellinen ratsastuksenharrastaja, saatan vain kuvitella kilpaharrastajan itselleen ja hevoselleen asettamia odotuksia. Mitä vaativammalla tasolla ollaan, sitä kalliimmaksi muodostuvat myös kulut – eikä hyvän kilpahevosen hinta ole niistä vähäisimmästä päästä. Hevonen voi olla rakas ystävä, mutta se voi olla myös kallis investointi, jolla tavoitellaan parempaa menestystä tai pääsyä vaativampaan kilpailuluokkaan.

Tuotannollisia odotuksia liittyy oikeastaan jokaiseen hevoseen, jonka odotetaan ”tienaavan leipänsä” edes jollakin tapaa, esimerkiksi omana ratsuna, raviradoilla tai opetuskäytössä. Toki omistajan satsatessa rahaa hevosen ylläpitokustannuksiin, on kohtuullista odottaa jonkinlaista vastalahjaa, esimerkiksi ystävällisen hörähdyksen tai tädin puskaan kiikuttamisen  muodossa.

Pohdin joskus missä kulkee hyödykkeen raja ja milloin alamme asettaa hevoseen liian suuria odotuksia. Onko Väinö tai Hertta tai ratsastuskoulun ihana Pontus syntynyt tähän maailmaan vain hyödyttääkseen ja miellyttääkseen omistajaansa? Onko luontokappaleen olemassaolon merkitys auttaa ihmistä toteuttamaan haaveitaan tai pärjäämään paremmin? Entä missä määrin hevosten pitäminen on tuotantotaloutta? Ja milloin se muuttuu tehotuotannoksi?

* * *

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ry:n hevosia koskevassa linjauksessa edellytetään, että hevosen pitäjä kunnioittaa hevosta kokevana ja tuntevana yksilöinä sekä kohtelee hevosta sen mukaisesti. Hevosen hyvinvoinnin peruspilareina ovat:

  1. oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin
  2. oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja sen mahdollistavaan elinympäristöön
  3. oikeus hyvään oloon, terveyteen ja toimintakykyyn.

SEYn linjauksessa otetaan kantaa myös hevosen kouluttamiseen:

”Hevosen koulutuksessa tulee huomioida yksilön ominaisuudet ja oppimiskyky. Koulutustapojen tulee perustua käyttäytymistieteisiin ja positiiviseen vahvistamiseen. Hevosen kohtelussa tulee olla tavoitteena päästä eroon rangaistuksista, pakotteista ja paineen käytöstä. On pidettävä huolta siitä, että esimerkiksi kuolaimia, kannuksia ja monia muita apuvälineitä ei käytetä paineen aiheuttamiseksi hevoselle vaan merkin antoon.”

Katso lisätietoa SEYn lausunnoista ja kannanotoista