Erittäin hyvin koulutettu

Voi mitenhän ne meidän mussukat pärjää. Jokohan siellä on herätty. Onkohan maa ollut riittävän kuivaa pötköttämiseen. Sataakohan tänään vettä. Osaakohan ne mennä suojaan vai pitäisiköhän laittaa sadetakki. Onkohan tupsut kuivat. Maistuukohan ruoka ja tuleekohan kakka.

Tuiki turhaa ajankäyttöä pohtia moisia, mutta minkäs teet, kun on kavion alle joutunut. Vaikkei itse fyysisesti heppojen luona joka päivä olisikaan, ajatukset ovat siellä.

Kuvittelin jossakin vaiheessa, että olisipa mukavaa jos voisi pitää heppoja kotona. Siis asua siten, että hevosenpito olisi mahdollista. Heti aamulla ekana ja illalla vikana voisi (pitäisi) käydä niitä moikkaamassa ja monta kertaa päivän mittaankin saisi (pitäisi) seurustella niiden kanssa. Tähän siippa totesi, että justiinsa juu, olohuonekin muuttaisi talliin. Sanomattakin selvää on myös, ettei tähän elämäntapaan sopisi työssäkäynti kodin ulkopuolella – ainakaan päivittäinen matkustelu stadiin.

Nyt olen erittäin vakuuttunut siitä, että asioiden nykyinen laita on lähes täydellinen. Talli on pieni ja rauhallinen, ja hepoilla on siellä isot laitumet ja muutenkin mukavat oltavat. Seuraa on lajitovereista, vaikkei Hertan ja Väinön kanssa samaan tarhaan voi kamalasti muita laittaakaan. Hertalla kukkii romanssi komean suomenhevosorin kanssa ja sekös Väinöä huolestuttaa… Ja syksyllä palaa hoitotyttö kesälaitumelta, niin sitten on pieni ystäväkin seurana. Seuraa on myös muista ihmisistä ja asiantuntevia silmäpareja valvomassa, että asiat ovat kunnossa – että ruoka maistuu ja se kakkakin kulkee. Vähätellä ei voi erityisesti sen merkitystä, että joku muu huolehtii tilojen raskaista kunnossapitotöistä.

Isojen tallien hienoudet varmasti puuttuvat, mutta onneksi niitä ei osaa kaivata, ei itse eikä hevoset. Esimerkiksi pesu sujuu puutarhaletkulla pihalla ja kuivattamisen hoitaa aurinko – mitä muuta voi tarvita? Toisaalta en tiedä mitä hyötyä Väinön pesemisestä on, sillä kastumisen jälkeen se hieroo välittömästi itsensä maahan, pitkään ja hartaasti. Jos Väinöltä ja Hertalta itseltään kysyttäisiin, niin villihevosen elämä olisi varmasti kaikkein mieluisinta, pienillä ihmisen tarjoamilla mukavuuksilla höystettynä.

Sanoin, että asioiden nykyinen laita on lähes täydellinen – mikä tekisi siitä täydellisen? No tietysti se, että voisi asua tallin vieressä, jotta voisi piipahdella heppojen luona, aina ikävän yllättäessä. Ja viedä lapsukaisille ehkä pari porkkanaa.

* * *

Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa on tänään keskustelunaiheena eläinten asema yhteiskunnassa (suora lähetys tiistaina 14.heinäkuuta TV2:lla klo 21 ja Yle Areenassa). Lisää pohdintaa aiheesta löytyy mm. uutisesta Lemmikki – ystävä ja kumppani vai ihmisen vallan alle alistettu vanki?